Kesäaukiolo 22.7. – 8.8.

Galleristimme Maileena huolehtii siitä että Kääntöpaikka pysyy avoinna myös lomani ajan

Torstaina 28.7. ja 4.8. avoimet ovet poikkeuksellisesti klo. 12-16.


Nähdään taas elokuussa!

 

Tila-assistentti Enni
Arabian Asukastaloilta

Ingrid Andrén näyttelyn loppujaiset 28.7.

Tervetuloa Kääntöpaikalle näyttelyn loppujaisiin 28.7.2022 klo. 17-21

Olen belgialaissyntyinen kuvataiteilija, nykytanssija ja psykosomaattisen pedagogiikan ammattilainen
Synnyin Belgiassa ranskakielisellä alueella. Lukion jälkeen lähdin Ruotsiin hetken impulssista ja pääsin tanssikouluun, joka oli hyvä paikka olla. Sen jälkeen olin töissä Ranskassa, Englannissa Lontoossa, Sveitsissä, jälleen Ruotsissa, ja lopulta Suomessa opiskellen Taidekoulu MAAssa. Helsingissä oleminen ja asuminen on minulle kuin pitkä meditaatioprosessi: kuulen täällä itseäni. Noin yleensäkin koen pohjoismaisen kulttuurin voimakkaana.
Olen asunut Helsingissä vuodesta 2006 ja liikun työni puolesta Helsingin ja Brysselin väliä. Olen työskennellyt useissa eri konteksteissa tanssin ja kuvataiteen välillä. Olen valmistunut taidekoulusta MAAsta Helsingistä sekä Tukholman balettakatemiasta ja tällä hetkellä opiskelen havainnoinnin psykopedagogian maisteriksi Brysselissä, Belgiassa.

Taiteilijuudesta, tulemisesta taiteilijaksi:
Aloitin tanssimisen sattumalta 6-vuotiaana ja jatkan tanssin ja muiden ilmaisumuotojen harjoittamista tänään. Jälkeenpäin ajateltuna uskon, että esiintyminen antoi minulle enemmän tilaa tutkia uusia tuntemuksia, olemistapoja, tapoja kokea itseäni ja muita, joita en voinut saavuttaa jokapäiväisessä elämässä, tilaa vapaudelle. Olen kiinnostunut siitä, mitä välittyy kehosta kehoon, mitä saamme menneiltä sukupolvilta ja kuinka intiimi elämämme ja sosiaaliset kontekstit kutoutuvat kehossamme. Olen utelias siitä, mikä muotoilee ja ajattelee kehon/olennon. Harjoittelen elämäkerrasta käsin ja etsin yhteyksiä intiimin psykosomaattisen topografian ja yhteiskunnan suurempien liikkeiden välillä.
Taiteessani olen kiinnostunut kehon subjektiivisuudesta objektiivisena tietona ja läsnäolon potentiaalista tutkiakseni intiimin ja kollektiivisen välisiä suhteita.

Näyttelyn taustalla olevasta pohdinnasta ja teoksista:
Tanssijana, kuvataiteilijana sekä henkilökohtaisessa elämässäni itsetutkiskelu – havainnoivan katseen kääntäminen sisäänpäin – toimii kehyksenä, jossa vallitsevat kognitiiviset voimat ja tavat voidaan hetkellisesti keskeyttää antaen tietä hienovaraisemmille tuntemuksille. ”Itsehakkeroimalla” tällä tavalla saan vihjeen siitä, mikä muovaa minua ja mikä liikuttaa minua kun ylivoimaiset voimat eivät ole pelissä. Tämä antaa minulle mahdollisuuden tarkkailla itsenäisesti omien toistuvien käyttäytymismallieni paljastumista, mutta myös päästä uusiin ymmärryksiin muiden havainnointikulmien kautta kohtaamaan omat sokeat pisteeni.

Näyttelyn valmistuminen Kääntöpaikalle oli oma prosessinsa.
Kääntöpaikan galleriatilan näyttely on ensimmäinen, johon olen tällä tapaa työstänyt savea ja kangasta. Näyttely on teosarja pehmeitä veistoksia, jotka on valmistettu sekakankaista, savesta, akryylimaalista ja musteesta. Muotoiluprosessiin kuuluu toistuvia eleitä ja liikkeitä, joissa kankaat upotetaan saviin, merkitään, taitetaan ja aktivoidaan, piilotetaan jäljet ja kaivetaan ne uudelleen. Teosten valmistuminen on jatkuva prosessi, ja kevein ompelein teokset muokkautuvat ja jäykistyvät lopulliseen muotoonsa ajan kuluessa. Siinä ajan, kehon ja merkityksen jatkuva sekoitus virtaa läpi ja prosessiini kuuluu muistojen kipinöiden vangitseminen.

Näyttelyn valmistuminen Kääntöpaikassa oli prosessi, kuin pehmeä veistoksellinen dialogi. Olin jo ennen opintojani työskennellyt ja prosessoinut suorituskykyisesti kankaiden ja märän saven kanssa, ja kun laitoin kankaan ja saven kaappiin ja myöhemmin sieltä löytyi, tajusin: tämä on taas muotoiltavaa!

Näyttelyni alkoi ajatuksesta kääntää ei-verbaalinen elämäkertakappale: jättää jälkiä, sanoja ja jälkiä kankaisiin lattialla. Lisäsin savea ja kankaat muotoiltiin veistokseksi. Tuli uusia jälkiä, kirjoitus ja syntyi meditatiivinen prosessi, josta työskentelin kehon läpi. Työskentely oli yhtä aikaa sekä intiimiä että kollektiivista, sisältäen tottumuksista luopumista ja erilaista tekemistä. Minulle veistokset liittyvät omaan keholliseen prosessiini kuin esineet itsessään. Käytän myös meditatiivista kirjoittamista reflektoivana harjoituksena ja lisäsin jokaiseen kappaleeseen tekstin.
Kääntöpaikan näyttely on ensimmäinen yksityisnäyttelyni. Minulle veistokset liittyvät omaan keholliseen prosessiini ja osa laajempaa käytäntöä, jota pyrin edelleen kehittämään.
‐———————————————-

Taiteilija on tavattavissa Kääntöpaikalla to 14.7 klo 10-13 ja 28.7. 17-21.

———-‐————————————–

 

Welcome to Kääntöpaikka for the exhibition finisage 28.7.2022 klo. 17-21

 

I am a Belgian-born visual artist, contemporary dancer and psychosomatic pedagogy practitioner (Danis Bois Method).
I was born in Belgium in the French speaking area. After high school, I went to Sweden on a moment’s impulse and got into dance school, which was a good place to be. After that I worked in France, England, London, Switzerland, Sweden again, and finally in Finland, studying at MAA Art School. Being and living in Helsinki is like a long meditation process for me: I can hear myself here. That’s how I usually find Nordic culture to be strong.
I am based in Helsinki, Finland since 2006 and work at the moment mainly between Brussels and Helsinki. I have worked in various contexts across dance and visual arts. I am a graduate of art school MAA Helsinki as well as Balettakademien Stockholm and is currently studying for Masters in Psycho-Pedagogy of Perception in Brussels, Belgium.

About being an artist, about becoming an artist:
I started dancing at the age of 6 coincidentally and I continue to practice my dance and other forms of expressivity today. In retrospect I think performing allowed me more space to explore new sensations, ways of being, ways of experiencing myself and others that I could not reach in daily life, a space for freedom. I am interested in what is passed on from body to body, what we receive from past generations and how our intimate lives and social contexts weave within our bodies. I am curious about what shapes and thinks a body/being. I practice from the biographic body and look for links between an intimate psycho-somatic topography and the larger movements in society.
In my art I am interested in body subjectivity as objective knowledge and in the potential of presence to explore relational weaves between intimate and collective.

About my practice, the reflection behind the exhibition and the works:
In my practice, both as a dancer and as a visual artist, as well as in my personal life, introspection -turning the perceptive gaze inwards- acts as a frame in which predominant cognitive forces and habits can be momentarily suspended to give way to more subtle sensations. By ‘self-hacking’ in this way, I get a hint of what shapes me and what moves me once the overpowering forces aren’t at play. This allows me to observe, autonomously, the unfolding of my own recurring patterns of behaviour but also to tap into new understandings via other angles of perception, allowing a full encounter with my own blind spots.

Completing the exhibition at the Kääntöpaikan galleriatila was a process of its own:
The exhibition in the gallery space is the first in which I have worked with clay and fabric in this way. The exhibition is a series of soft sculptures produced from mixed fabrics, clay, acrylic paint, and ink. The shaping process involves repeated gestures and movements, where the fabrics are dipped in clay, folded, and activated, hiding the marks and digging them up again. Completion of the works is a continuous process, and with light stitches the works are shaped and stiffened into their permanent shape over time. In it, a constant mix of time, body and meaning flows through and my process involves capturing the sparks of memories.

Completing the exhibition at the Kääntöpaikka was a process, like a soft sculptural dialogue. Before my studies, I had already worked and processed performance-wise with fabrics and wet clay, and after putting the fabric and clay in the closet and later finding them there, I realized: this is something that needs to be shaped again!

My exhibition started with the idea of translating the non-verbal biographic body: leave marks, words, and traces of it on the fabrics on the floor. I added clay and the fabrics was shaped into a sculpture. There were new traces, writing and a meditative process was born, from which I worked through the body. Working was both intimate and collective at the same time, involving giving up habits and doing things differently. For me, sculptures are connected to my own bodily process like objects in themselves. I also use meditative writing as a reflective practice and added a text to each piece.
The exhibition in Kääntöpaikka is my first solo exhibition. For me, the sculptures are connected to my own bodily process and a fragment of a larger practice I aim to continue to develop.

The artist is available in Kääntöpaikka Thu 14.7. klo 10-13 and Thu 28.7. 17-21