Luisa Lore: Munankuorimaalauksia / Eggshellart Paintings 02-28.02.2023
Sanat ovat kadonneet, niiden voima on poissa.
On vain hölinää, en voi kuulla, enkä erota ketä kuunnella.
Kasvottomia tässä ajassa.
Niin vaillinaisia ja vaikeita, harkitsemattomia tai hengettömiä.
Harkitsen ja hengitän.
On annettava niiden muuttua muuksi. Räsähdys ja rikki.
Ensin muruksi ja muusiksi, sitten muuksi ja uusiksi.
Kasvoiksi, hahmoiksi, kuvioiksi, väreiksi.
Kehon jännite vaatii purkautumista taiteen kautta.
Kun kädet työskentelevät konkreettisesti jonkin parissa, mieli retkeilee jossain estetiikan ja filosofian laaksossa, rauhan rajamailla. Lepään liikkeessä, jonka käsillä tekeminen saa aikaan. Koettu elämä minussa sekoittuu materiaan ja sen henkeen. Se saa uusia muotoja.
Taide on itseilmaisun ja inspiraation deitti.
Taide antaa ahdistukselle jalat, se osaa kuin osaakin kävellä.
Taide etäännyttää ajasta kuin paraskin viini.
Taide sallii sadun tapahtua, sepityksen tulla.
Se on ripaus taikaa tavanomaisessa ja sattumaa säännöllisessä.
Enemmän kuin näkyvä maailma. Näkymätön hetken näkyvissä.
Se ei anna valmiita vastauksia, mutta ymmärtää elämän absurdiutta ja hulluutta.
Se haluaa olla osa kommunikaatiota. Kuten minäkin. Pehmeästi. Pastellinsävyisenä.
Äänekkään aktivismiin sijaan suosin äänettömiä tapoja.
On tarve olla ääni, olla näkyvissä.
Etsin samankaltaisuutta erilaisuudessa, mutta en halua suostua muiden ajatusten kulkuun.
Kapinoin kaikkea vastaan ja kuitenkin etsin kotia.
Hämmentyneenä maailmasta ja sen ristiriitaisuuksista, suren ihmisten kykenemättömyyttä kommunikaatioon, yhteiskunnan sosiaalista eriarvoisuutta sekä luonnon monimuotoisuuden köyhtymistä.
—
Kaikessa tekemisessä minulle tärkeintä on luovuus ja uuden oppiminen.
Pyrin antamaan prosessille kaiken mitä se haluaa, tilaa ja aikaa, niin että se vie minut mukanaan ilman ennalta asetettuja päämääriä. Joskus onnistun, joskus en.
Käytän munankuoria osana taiteellista työskentelyäni. Munankuori on materiaalina hyvin symboliikkaa tarjoava. Muna liitetään ympäri maailmaan erilaisiin syntytarinoihin ja luomiskertomuksiin. Se on tärkeä elintarvike, mutta samalla myös elämän ja hedelmällisyyden symboli. Se on luonnollinen osa luonnonkiertoa, ja siksi myös hyvin ekologien valinta taidemateriaaliksi.
Sillä saa rakennettua kiinnostavia ja kauniita pintoja ja muotoja, ja samalla sen struktuuri on niin hauras, ettei sitä voi oikein hallita. Itselleni se symbolisoi sirpaleita, jotka saavat uuden muodon. Kuin japanilaisessa Kintsugissa, rikkinäisiä paloja voi koota ja halkeamia korjata liimaamalla ja kultaamalla liitokset, mutta entistä ei enää ole. Parhaimmillaan tarina kuitenkin elää, ja säröjen haltuunotto, korostaminen tai näkyväksi tuominen, voi luoda esiin jotain uutta, kaunistakin.
Tämä on teosteni ensinäyttely. Aiemmin muutama teokseni on ollut esillä Taidehotelli AX:in shopissa. Kaikki teokset ovat syntyneet vuosien 2020-2023 aikana.
Teokset on maalattu akryyli- ja guassiväreillä. Sen lisäksi käytän yleisesti töideni pohjana erilaisia käytettyjä esineitä, yhdistellen eri materiaaleja ja työtapoja.
Kuvataiteellisia valmiuksiani olen vahvistanut opiskelemalla taiteen ja käsityötaiteen perusopintoja sekä käymällä taideterapiassa. Myös luonto kuuluu opettajieni joukkoon.
Olen syntynyt (v.1984) Reisjärven pappilaan isoon perheeseen, ja asunut eri puolilla suomea sekä ulkomailla mm. Moskovassa ja Detroitissa. Asun tällä hetkellä Helsingin Käpylässä.
Tiedustelut: repo.liisa(at)gmail.com
Facebook-event:
