Lappuja, huoneentauluja ynnä muuta
näyttely Kääntöpaikan Galleriatilassa
Lappuni ovat arkipäivän moikkauksia rakkaalleni – paijauksia, tökkäyksiä, pöhkövitsvitsejä. Vaan miksi olen ripustanut yksityiselämäämme kuuluvaa kaikkien katsottavaksi? Kertoakseni, että minä, kuuskymppinen, edelleen leikin ja – usko tai älä – leikkien leikiten teen työtä.
Tunnustan – kehotus on näyttelyni: leikkikää, lapset, ja edelleen, kun murrosikä ihanoittaa ja ikävöittää elämänne, leikkikää aikuisetkin, ettei arjen alho teitä muumioi. Ja jos leikkiessä sattuu syntymään jotain pientä nättiä, ilahduttakaa sillä lähimmäisiänne.
Siis ainakaan ripustukseni lappuosa ei ole taidenäyttely, vaan täyttä höpsötystä.
Eräs ystäväni ihmetteli, mikseivät taiteilijat mene hanttihommiin, jos leipärahat eivät irtoa taiteilusta. Kyllä he menevät. Tiedät taiteilijan jakaneen rapussasi postia, kun omasi on kolahtanut väärään luukkuun ja naapurisi joulukortit odottavat eteisesi matolla.
Kun en piirrä, ideoin. Kun ideoita ei synny, teen lappuja, joista muutamat toimivat kuvaideoinnin pohjatöinä, minkä voi huomata vertaamalla tämän näyttelyn lappuja ja huoneentauluja. Kun lapunteosta ei tule mitään, lähden kävelylle. Kun en enää jaksa ideansynnytyskävelemistä, menen kasvimaalleni irrottautumaan ideoinnista valehdellen itselleni: vietän nyt lomaa, palaudun. Kerran kun kasvimaavaihetta oli kestänyt alun kolmatta viikkoa, ”näin” alastoman naisen kävelevän palstani viereisellä polulla. Hänen ihosta versoi vauvoja. Syntyi tussityö ”Mama blue” ja heti perään useita karmeita tussipiirroksia, joista koostui edellinen näyttelyni Pahan mielen kuvia.
Se postiasi jakava taiteilija, hänkin lienee jossain taiteensa tekemisen ”vaiheessa” – odotuksessa, poltoissa tai synnytyksessä – ja siksipä kirjeesi ja Hesarisi päätyvät minne sattuu. Jos postiasi jakaa romaania suunnitteleva tai sinnittelevä kirjailija, postisi joutuu naapuritaloon, trilogian kyseessä ollen naapurikaupunginosaan. (Tämä nyt lipsahti tähän pikku heittona ystävälleni: kun taiteilijat pannaan töihin, ei mistään tule mitään – ei taiteenteosta, ei liioin kunnon töistä.)
Entäpä huoneentaulut? No niitä nyt oli hauskaa tehdä. Niissäkin toki olen hakenut omaa kuvailmaisuani, mutta epäilen, ettei noistakaan, hyvän mielen vääräleukailuistani, oikein ole Taiteeksi.
Ynnä muuta -osasto sisältää pääosin uusia, vuosina 2023-25 valmistuneita töitä. Merkittävin itselleni on Kuolemantanssi. Opiskellessani viime vuosituhannella Helsingin yliopistossa taidehistoriaa kiinnostuin kuolemantanssi-aiheisista teoksista, joita on keskiaikaisissa kirkoissa eri puolilla Eurooppaa. Näissä muraalimaalauksissa kuolema, usein luurangoksi kuvattuna, hakee hilpeään tanssikulkueeseensa ihmisiä kaikista säädyistä. Kuolema ei säästä köyhää, ei rikasta. Ruton sekä muiden kulkutautien, ajoittaisten nälänhätien ja sotien koettelemalle keskiajan ihmiselle kuolemantanssi – maalausten viesti kirkon seinillä aukesi helpommin kuin nykyajan ihmiselle.
Eräs lääkäriystäväni kertoi syöpädiagnoosin saaneen potilaansa todenneen: tämä ei voi tapahtua minulle! Kuntoilen , syön superfoodia, elän kaikin puolin täydellistä elämää.
Ateneumin Gothic modern -näyttelyssä näin Hans Holbein nuoremman vain hieman tulitikkuaskia suurempia grafiikanlehtiä, joissa kuolema hakee leppoisasti nauraen tanssikulkueeseensa papin, lukkarin, talopojan, kupparin, kunkun sekä tsupparin. Kukaan heistä ei näy ihmettelevän, että niin käy juuri hänelle, juuri tuolla hetkellä. Siltä katsomalta lähdin tekemään kuolemantanssiani, jossa luurangot saattelevat rajan taakse täydellisen karriääri-fitnesslady-kotiäidin, sipsejä mutustelevan ja skuuttia ajelevan kultapojan, naistenlehden juorupalstan tähtiparin, miljoonäärisijoittajan sekä ainoastaan superfoodia syövän supermiehen.
Modernin kuolemantanssini syntyprosessi on muuten käypä esimerkki hyvänlaatuisesta taiteellisesta varastamisesta; aiheeni olen saanut muilta, mutta vuosia olen tanssiani päässäni pyöräytellyt ja lopullinen työhön ryhtyminen on edellyttänyt monen asian pohtimista, sulautumista ja sitä kautta oman näkövinkkelin aukeamista, mikä aukeaminen on tapahtunut silmänräpäyksessä toisen työtä katsellessa.
”Ihmisten puu” -kollaasin hahmot olen maalannut siveltimellä ja musteella Sarjakuvaseuran croquis-piirustusilloissa. Malli on näitä piirroksia tehdessäni ollut liikkumatta puolesta minuutista kolmeen minuuttiin.
Puu on hatunnostoni Sarjakuvaseuralle. Hallitus lopetti seuralle kohdistuneen avustuksen, minkä seurauksena useita sen järjestämistä kursseista ja piirustusilloista piti lopettaa. Kursseille osallistui paljon lapsia ja nuoria.
Teen kirjojen, esitteiden ja nettisivujen kuvituksia pääasiassa tussilla piirtäen. Käytän piirtämiseen aina kättäni enkä koskaan konetta. Teen näin siksi, etten pidä siitä, että tietokoneella voi aina painaa step back -painiketta eli pyyhkiä pois piirustukseen syntyneen huonon viivan. Mielestäni tussipiirtämisen juju on siinä, että virheitään ei saa korjattua.
Grafiikan tekijänä olen pitkän linjan harrastaja. Aloitin metalligrafiikan opintoni vuonna 2007 Västra Nylands folkhögskolassa puolen vuoden mittaisilla opinnoilla ja nykyään vedostan metalligrafiikkaa Espoossa toimivassa työpajassa. Käytän pääosin kuivaneula-, etsaus ja akvatintatekniikoita.
Kesämökilläni Kivinokassa teen silloin tällöin puupiirroksia. Niitä pystyn mökkioloissa tekemään, koska puupiirrosta varten löytyy aina materiaalia – ajopuuta rannasta tai laudanpätkää mökin alustasta – ja sen voi tehdä vedokseksi asti ilman happojen sekä muiden kemikaalien ja vedostusprässin käyttöä.
Edellisten lisäksi saatan tehdä keramiikasta pienoisveistoksia ja maalata akvarelleja sekä kirjoittaa & piirtää höpsökirjoja. Näyttelyssä on selailuversio lyhytproosakirjastani Keni meni jo. (Kustannusosakeyhtiö Nastamuumio, 2025)
Lisätietoja teoksistani saat ottamalla minuun yhteyttä: lillisalama@gmail.com/ puh 040-7216201. Soitan takaisin, jos laitat tekstarin. Työt ovat lappuja lukuun ottamatta myynnissä, mutta näyttelystä niitä ei voi ostaa. Kirjaa voi tilata internetosoitteesta www.nastamuumio.fi.
Lisäksi haluaisin mainita, että lisää seuraa, inom kort: tervetuloa katsomaan tammikuun alussa aukeavaa piirros/akvarellinäyttelyäni ”Kotinurkilta” kahvila Päijänteeseen, Vallilaan. Avajaisjuhlallisuuksien ajankohdasta tiedotan tuota pikaa.
